tiistai 3. helmikuuta 2015

Die Bohne

Näin väsyneenä ei pitäisi edes vilkaista blogiin päin, mutta onhan tänne nyt pakko päivittää viime päivien tapahtumat pääpiirteissään.

Lensimme maanantaina Wieniin Kööpenhaminan kautta. Kaikki meni mukavasti, mitä nyt nukuimme yöllä peräti kaksi tuntia. Wienissä iHousen työntekijä otti meidät vastaan lentokentällä ja ojensi avaimetkin käteen... älkää tosin kuvitelko, että tämä olisi ollut ilmaista. Palvelu oli kuitenkin loistavaa ja aurinkokin paistoi.

"Mitä mieltä olette lämpötilasta? Onko liian kylmä?"

Nauroimme pilkallisesti, takki auki.

"Kaikki muut ovat valittaneet kylmyyttä... Teitä vain naurattaa!"

"Tämä on kuin kesä meille." No, vähän liioiteltuna. Ulkona oli +3C ja aurinkoista.



Maalailin aiemmin kauhukuvia siitä, miltä asuntomme näyttäisi. Todellisuudessa asumme rauhallisessa Währingin kaupunginosassa talossa, joka kelpaisi Suomessa isommillekin herroille. Ja kuinka ollakaan, ovitaulusta huomasimme, että puolet talon asukkaista ovat ilmeisesti yliopiston professoreita.

Tässä kohtaa suomalaisuus nosti päätään, ja voinkin ylpeänä (ja hieman häveten) kertoa, että tähän asti olemme onnistuneet välttymään yhdenkään naapurin tapaamiselta.

Itse asunto taas, noh, onhan se vanha ja vaatimattomasti varustettu. Se on kuitenkin myös melko siisti ja ennen kaikkea oma. Jaamme siis tämän 30 neliötä mukavasti keskenämme seuraavan 5kk ajan. Ehkä silmiinpistävin ero luvattuun on se, että pyykinpesukoneen paikalla on ainoastaan ämpäri ja moppi. Ilmeisesti saammekin sitten etsiä pesulan, mikäli nämä eivät jostain syystä kelpaa.

Saksan oppimisesta ei voi juuri vielä puhua, sillä muistan ensimmäiseltä päivältä yhden uuden sanan. Se on (kahvi)papu. Die Bohne.

Tänään, 13 tunnin yöunien jälkeen, aurinko paistoi jälleen ja pääsimme pistäytymään keskustassa byrokratian merkeissä. Kävelimme matkalla suoraan yliopiston edestä.

Nooo, eihän se nyt mikään Turun yliopisto ole...


Huomenna astumme ensi kerran tähän pytinkiin sisään, kun vaihtariorientaatio alkaa. Nyt lienee siis aika suunnata jälleen lähi-Siwaan Spariin ja valmistautua henkisesti saksaksi dubattujen TV-ohjelmien katseluun.

En tosin tiedä, voiko siihen olla koskaan valmis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti