tiistai 2. kesäkuuta 2015

Pepsi.

Neljä kuukautta Keski-Euroopassa asuttuani oli mielikuvani Suomeen paluusta, innostuksestani huolimatta, melko erikoinen. Toisaalta odotin ihania, pitkiä kesäiltoja, lämmintä saunaa, kesähäitä järven rannalla ja makkaran paistumista grillissä. Toisaalta en voinut täysin karistaa sitä ajatusta, että tunnelma olisi kaikkialla vähintäänkin kaurismäkeläinen... mitä ennestäänkin alleviivaisi jonkinasteinen tottumukseni itävaltalaiseen elämänmenoon. Varsinkin nyt, Euroviisuhuuman ollessa vielä tuoreessa muistissa, olisi suomalainen jäyhyys taas aivan uudella tasolla omituinen kokemus - jopa näin luonnostaan pidättyväiselle henkilölle kuin allekirjoittanut.

No. Nyt voin rehellisesti sanoa, että kaikki odotukseni täyttyivät.

Aurinko paistoi, vettä satoi, häät olivat ihanat. En muistanut, miten esimerkiksi lentoemojen tai bussikuskien kanssa kuuluu asioida. Tapailin tuttuja kohteliaisuussanoja, kuten "saisinko" ja "kiitos", mutta onneksi lähistölle sattuneet keski-ikäiset miehet olivat aina piristämässä muistiani.

"Mitäs Teille saisi olla?"
"Kahvi, mehu ja vesi!"

Tämä muistutti toisaalta kotoisasti entisistä työpaikoistani, joissa keskusteluni asiakkaiden kanssa olivat suurin piirtein tätä tasoa:

"Huomenta!"
"Pepsi."
"... Seelvä. Olkaa hyvä. Se olis sitten kaksi viisikymmentä."
". . ."
"Kiitos. Ja näin olkaa hyvä (vaihtorahat)."
". . ."


Voisinkin väittää, että suomen kielen taitoni oli rapistumisen sijaan hieman parantunut. Koin edellä mainitun esimerkin voimasta huolimatta suurta tarvetta sanoa bussikuskeille muutakin kuin "moi", ainakin lippua ostaessani. Samaten ihmettelin täydessä lentokenttäbussissa, miksi ihmiset eivät seisoneet tiiviimmin tehdäkseen tilaa tai jutelleet keskenään. Itse koitin lähinnä pitää mielessä, että pitkästä aikaa myös lähistöllä seisovat ymmärtäisivät, mitä puhun.

Omituista tai ei, en silti olisi vasta Tampereelle päästyäni millään jaksanut palata Wieniin. Ainakaan, kunnes satuin vilkaisemaan näiden kahden kotikaupunkini sääennusteita.

Wohoo! Helteet ehkä peruttu, mutta terassit täynnä!

... Juuh elikkäs.

Eilisen täyttäneitä kahta junamatkaa, lentoa ja metromatkaa sekä yhtä bussi- ja raitiovaunumatkaa myöhemmin voinkin siis julistaa: täällä ollaan! Ihanassa Währingin vehreydessä, paikassa, jossa helteestä huolimatta on sisällä viileää! Enpä olisi uskonut, että joskus arvostaisin näin suuresti tätä kellarimaista kämppää.

Nyt terassille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti