tiistai 15. joulukuuta 2015

Voiks näinkin tehdä?

Miten onnistuu bloggaaminen puhelimella hotellihuoneesta? Pian se selviää, ellei automaattinen tekstinsyöttö tapa minua ensin.

Toisaalta, vastaushan sekin...


Matka Helsingistä Berliiniin vastasi sekä vaatimustasoltaan että kestoltaan - ja ainakin kiitos VR:n luultavasti myös hinnaltaan - suurin piirtein  visiittiä Itä-Helsingistä Jyväskylään. Koukkasimme rautatieaseman Burger Kingin kautta, jolloin matkan kestoksi kotioveltamme Tegeliin tuli arviolta viisi ja puoli tuntia... Mukaan lukien odotusaika kentällä, siis. Ei paha ollenkaan.

Pieni jännitysmomentti saatiin kuitenkin reissuun ujutettua mukaan, kun aloimme miettiä hotellin sijaintia ja reittiä sinne suurin piirtein siinä vaiheessa, kun olin johdattanut meidät ensimmäiseen Berliinin kentältä lähtevään bussiin. Nettisukupolven kun on joskus hieman vaikea ajatella wifin rajoja pidemmälle.

No okei, onneksemme olin edellisenä iltana vilkaissut google mapsia sen verran, että tiesin, millä raitiovaunulla pääsisimme perille sekä millä kadulla hotellimme sijaitsi. Näiden tietojen turvin sitten suunnistimme Saksan yössä - suoraan hotellimme eteen. Ja kas, ruokapaikkakin olisi lähellä. Hotellia vastapäätä kun oli....

...

Burger King.

No joo, ranskalaisten yliannostukseen ei kai kukaan ole vielä kuollut?

Mitä hotelliin tulee, totesimme heti aulassa olevamme ainakin ulkoisen habituksen perusteella kuin kodittomat Hiltonissa. Ehkä tästä syystä jätin aulan ja muiden julkisten alueiden kuvaamisen myöhemmälle.

Toisaalta, jos huoneiden hinnat vastaavat lähinnä Omenahotellia, niin paljonko sitä vierailtakaan voi vaatia?

Tarpeeksi monesta kerrasta viisastuneena ymmärsin sen sijaan kuvata huoneemme ennen taloksi asettumistamme:




Nyt kello lähentelee puoltayötä, mutta eipä juuri tällaisen matkan jäljiltä väsytä. Suunnitelmissa onkin vielä käyttää hetki television katseluun. Vähät kokemuksemme kyseisestä aktiviteetista Itävallan puolelta (Batman örisemässä vakavalla naamalla "hab kein Angst!") ovat tosin vielä  turhan tuoreina muistissa, joten puhelimeni netflix saanee kelvata...

Ah, saksaksi dubattu TV ja pieni huone. Kuinka toisaalta ikävöinkään välillä Wieniä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti