torstai 21. tammikuuta 2016

Kärsivällisyys on hyve

Tuskin olin eilen lähtenyt hetkeksi kaupungille tuulettumaan ja vaatevarastoani päivittämään, kun sähköpostiini saapui ilouutinen: minulle oli varattu yhden hengen huone asuntolasta. Saisin peräti oman kylppärin ja keittiönurkkauksen, ei lainkaan huono ensimmäinen solukokemus tiedossa, siis. Ainoa pieni varjopuoli näytti olevan se, että ilmeisesti alkuperäisestä varauksesta poiketen asunto tulisi vuokrata maaliskuun loppuun asti, ei siis vain helmikuulle tai edes maaliskuun puoleen väliin, jolloin olin aikeissa lähteä takaisin koto-Suomeen.

Aistin pahaa lähettäessäni viestin tyytyväisenä eteenpäin harjoitteluvastaavalleni ja saadessani piakkoin silmiinpistävän hätäisesti kirjoitetun vastauksen, jossa pyydettiin minua jättämään asia hänen hoitoonsa. Tottelin.

Illalla kotiin palatessani huomasin, että ilmeisesti muodolliset sähköpostit olisivat taaksejäänyttä elämää, sillä olin nyt saanut uuden kaverin somen ihmeellisessä maailmassa. Maltoin kuitenkin mieleni enkä lähtenyt pommittamaan Johannesta tuhansilla kysymyksillä tulevan asuntoni kohtalosta - tuskinpa asia siitä olisi miksikään muuttunut.

Aamulla herättyäni kaivelin puoliunessa kännykkäni esiin ja totesin saaneeni pikaviestinä lähestulkoon esseemittaisen selvityksen siitä, miten en valitettavasti voisikaan muuttaa opiskelija-asuntolaan, miten asia oli hoidossa ja miten voisin luultavasti asua koko kuuden viikon ajan Johanneksen hyvän ystävän luona niin sanotussa WG- eli jaetussa asunnossa, suomeksi kimppakämpässä. Niin ystävän nimi, asuinpaikka kuin sukupuolikin jäivät toistaiseksi hämärän peittoon. Kirsikkana kakun päälle sain tiedon, että tästä syystä voisin sittenkin ihan hyvin saapua Bayreuthiin vasta 5.-6. helmikuuta tienoilla - ellen siis olisi jo varannut lentojani (olin), jolloin minun tulisi pikimmiten ilmoittaa asiasta (ilmoitin) ja asia järjestyisi.

Että näin.

Tavallisesta poiketen onnistun suhtautumaan asiaan varovaisen positiivisesti, joskin ajatus mielessäni häämöttäneestä mukavasta asuntolasta katosi yhtä nopeasti kuin oli alle viikko sitten syntynytkin. Tiedostan kuitenkin, että tässäpä sitä olisi autenttista kokemusta kerrakseen - harvemmin sitä muutetaan suoraan saksalaisen uppo-oudon kämppiksen nurkkiin asumaan muutaman viikon varoitusajalla. Suurempi ongelma on oikeastaan lentojen mahdollinen muuttaminen. Kaikkina muina kertoina olisin vain todennut että sori, ei onnistu. Nyt olin kuitenkin sen verran kaukonäköinen, että lisäsin lippuihini muutosturvan - onko siitä oikeasti hyötyä vai ei on tosin vielä mysteeri. En ole saanut vastausta tiedusteluuni, tulisiko minun huomenna soittaa Travellinkille.

Nyt on myönnettävä, että melkein kiinnostaisi vain ilmestyä paikalle (melkein) alkuperäisen suunnitelman mukaan jo kuun ensimmäisenä päivänä ja katsoa, mitä tapahtuu. Toisaalta säälin jo miesparkaa sen verran, etten tiedä, paljonko viitsin enää tahallani hämmentää tilannetta... vaan olisihan se ihan mukava tietää, että montako käännettä tähän reissuun vielä mahtuu ennen kuin se alkaakaan.

No, viestinsä lopuksi Johannes uhkasi skypettää (ilmeisesti skypettää on verbi myös saksaksi) kanssani huomenna ja kertoa kaiken henkilökohtaisesti. Sanon "uhkasi", koska näen jo sieluni silmin tilanteen, jossa olen töiden jälkeen väsyneenä ja asioiden monimutkaistumisesta stressaantuneena raahautunut tietokoneen ääreen ja yritän mongertaa jotain saksaksi kuulostamatta täysin vajaamieliseltä. Aaaaargh.


Mutta hei - jos joku on valmis noin vain ottamaan kämppäänsä täysin vieraan ihmisen, kuinka paha hän voi olla?..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti