lauantai 6. helmikuuta 2016

Bayerin Siperiassa

Koska tämän viikon tekstit ovat venyneet jo jossain määrin massiivisiin mittasuhteisiin (ottaen huomioon, että näpyttelen ne puhelimeni näytölle), ajattelin vaihtelun vuoksi kuvailla tämän päiväni lähinnä kuvien kautta. Tänään kun sain ensimmäistä kertaa sellaisen kuningasidean että hei, olisi varmaan kiva ottaa muutama kuvakin uudesta asuinpaikastani.

Eli Bayreuthista. Korjataanpa nyt samalla yksi ongelma, jonka kanssa olen kamppaillut jo viikon. Joka ikisen postauksen alussa olen nimittäin halunnut kertoa vastauksen mysteeriin, joka ehti Suomessa minua vaivata viikkoja.

Krhm. Elikkäs.

Bayreuth lausutaan suomalaisittain kirjoitettuna "Bairoit(h)", lopun th:n ollessa siis pehmeä ja melkein lähempänä deetä.

Siinä. Huh. Kuvittelen sen helpotuksen, jonka nyt jaatte kanssani. Ellei ruutujen toiselta puolen sitten löydy hieman allekirjoittanutta sivistyneempää sakkia, mikä tietysti on erittäin mahdollista.

Vaan nyt kuviin.

Reitti yliopistolta kotiin. Asun tuolla keltaisen talon takana.

" Järvi" toiseen suuntaan, yliopistolle päin, siis.



Ylityspaikka.


Järvi alkaa jokena, jonka varrella on erinäisiä eläimiä aitauksissa.






Kirjoitin "järvi", sillä kyseisellä lätäköllä on Wikipedian mukaan kokoa noin 650x60m. Lapsuudenkotini vieressä sijaitseva lampi on siis nimestään huolimatta isompi. Kun kuitenkin luonnehdin kollegoilleni paikkaa sanoilla " pieni järvi", sain osakseni huvittunutta naurua ja kummastelua.

"Sinulle se ehkä on pieni, minusta se on aika iso. Siinähän voi soudellakin" totesi M minulle, mikä puolestaan oli minusta hauskaa. No, tähän päivään asti, kunnes tajusin hänen tarkoittaneen sitä kirjaimellisesti.

No.. Oho. Sori, kaverit.

Epäilemättä suosittu paikka minun päässäni lam... järveä. Kesäisin.

Aikani eläimiä pällisteltyäni ja koko alueen kierrettyäni jatkoin matkaani yliopistolle, lounaan ja kahvin perässä lähinnä. Mutta koska puhelin nyt oli käsillä...

Järven ohitettuani ja ylitettyäni loppuosa työmatkastani on tällainen käytännössä niin pitkään, että törmään yliopiston ruokalaan. Ymmärtänette yleisen hämmennyksen, mitä eksymisiini tulee.

Ruokala vasemmalla rappujen yläpäässä.

Näkymä ruokalalta kotini suuntaan.

Oikeus- ja kauppatieteiden rakennus. Työhuoneeni on suomalaisittain kolmannessa, saksalaisittain toisessa kerroksessa. Ylimmässä siis.


Yliopiston keskiaukio, josta Bayreuthissa ollaan kuulemma ylpeitä. Mikäpäs siinä.

RW2= minä, Mensa=ruokala. Siihenpä kiinnostukseni sitten lopahtaakin.

Vaikka vakaa aikomukseni oli viettää ainakin valoisa aika pois kotoa, kello kävi vasta kolmea ollessani jo kotimatkalla. Niinpä päädyin eksymisen vaaraa uhmaten talsimaan ensin kauniiden asuintalojen ohitse asunnolleni ja sitten kiertämään vielä muutaman korttelin keskustan suunnalla.


Tästä talojen välistä kääntyisin vasemmalle kotikadulleni. Toistaiseksi kuvan valkoinen talo on lähimpänä perinteistä kerrostaloa, mitä olen nähnyt.

Kotini, asumukseni täälläkin toisessa (tai ensimmäisessä ylä)kerroksessa.

Noin kortteli keskustaan (?) päin

Suosikkini. Yksi Bayreuthin noin kymmenestä majoitusliikkeestä tai "hotellista" (heittomerkit aina rakkaudella, huom!)

Posliinitehdas kadullani.

Kotini edempänä samalla kadulla, lampi vielä kauempana edessä.

Kävellessäni löysin myös toiset Bayreuthin kaupungin liikennevalot. Omia kulmiani ei niillä ole siunattu, mutta jostain syystä tien yli pääsee useimmiten varsin vaivattomasti.

Lopuksi vielä näkymä omasta ikkunastani (joita tosin on oikeastaan kaksi):


Jep. Toivottavasti tämä hieman selvensi tuleviakin sepustuksiani.

Huomenna en kyllä enää malta mieltäni, vaan aion suunnata Bayreuthin paljon puhuttuun (yleensä sanojen "älä" ja "pety" kanssa samassa lauseyhteydessä paljon puhuttuun, siis) keskustaan. Olin sinne pääsemisestä hieman huolissani, sillä bussi näyttää sunnuntaisin kulkevan paikalle noin kuudesti päivässä. Totesin kuitenkin aikatauluja tutkiessani pysäkkejä olevan välissä noin viisi - matka lienee siis ihan jalankin taitettavissa.

Suunnitelmissani on ainoastaan lievä säävaraus. Ei pidä unohtaa, että olemme nyt Bayerin Siperiassa - luonnehdinta, jonka Johannes kertoi minulle iloisesti heti saavuttuani, ja jonka muistamalla riemastutin heti ensimmäisenä päivänäni sekä S:ää että M:ää oikein toden teolla. Tässä lienee siis jotain perää.

Mutta oi maanantai, mikset jo saavu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti