tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kun päivät tuntuvat vuosilta

Sitten Suomeen paluuni, olen todennut olevani kenties hieman työllistetympi kuin yleensä. Bayreuthissa heitin useasti läppää opinnoistani ja niiden etenemisestä, vai pitäisikö sanoa niiden täydellisestä paikallaan pyörimisestä.

Sunnuntai-illan pahimmasta kotiinpaluushokistani toivuttuani aloin viime maanantain kunniaksi miettiä, mitä kaikkea minulla olisikaan tiedossa lähiviikkoina tai vähintäänkin ennen kesää. Listasta muodostuisi sellaisenaan varsin mieletön, joten päätin kategorisoida tehtäväni sen mukaan, mikä taho mitäkin vaati. Tässä lopputulos.


Turun yliopisto:

- Uuden erikoistumisjakson aloitusluennot tiistaina ja keskiviikkona, sekä muutaman kerran kuussa tulevina kuukausina
- Mainitun kurssin sisältämät pari- ja ryhmätehtävät, seminaarityön kirjoittaminen sekä sen esitys ja toisen työn opponointi, deadlinet jossain seuraavan viikon ja toukokuun välillä
- Parisivuisen harjoitteluraportin kirjoittaminen ja palauttaminen yliopistolle opintopisteiden saamiseksi, sekä apurahahakemuksen tekeminen tämän onnistuttua
- Notaarityöni kirjoittaminen loppuun sekä tätä seuraava maturiteettikirjoitus
- Finanssioikeuden tentin ehdottoman tärkeä läpäiseminen
- Saksaan lähdölle varasuunnitelmana pitämäni, Turun yliopiston englanninkieliseen maisteriohjelmaan haku. Tätä varten tarvittavan motivaatiokirjeen ja kielitaitoselvityksen kirjoittaminen sekä muiden liitteiden järjestäminen


Bayreuthin yliopisto:

- Professorin pyytämän artikkelin tekeminen loppuun (tämän pitäisi vaikeutensa vuoksi olla viisi erillistä kohtaa)
- Professorin pyytämän tutkimuksen tekeminen loppuun
- Professorin mitä todennäköisin muistuttaminen siitä, että tarvitsisin jonkinlaisen työtodistuksen ajaltani yliopistolla


Mahdollinen tuleva yliopistoni:

- Tiedustelut erinäisistä minulle vielä epäselvistä hakumenettelyyn liittyvistä asioista
- Motivaatiokirjeen kirjoittaminen, muiden liitteiden järjestäminen, muun muassa englanninkielisten tutkintotodistusten hankkiminen ja vahvistaminen notaarilla
- Vastauksista riippuen mahdollisesti myös muun muassa virallinen kielitesti ainakin yhdessä kielessä


Erinäiset opiskelijatahot:

- Kahden normimittaisen (suomeksi ja englanniksi) artikkelin kirjoittaminen Bayreuthin ajaltani blogeihin sekä lyhyemmän suomenkielisen kommentin kirjoittaminen lehteen


Minä itse:

- Oman blogini kirjoittaminen viimeisistä päivistäni Saksassa, sekä tietysti jossain määrin tämän jälkeenkin
- Työnhaku
- Mahdollisesti myös jonkinlainen sosiaalinen elämä?



"Jos se lohduttaa, minulla on vaikeuksia viimeistellä kahden sivun esseetäni" totesi ystäväni lohdullisesti listattuani tehtävistäni hänelle pääpiirteittäin noin puolet.

Päätin kuitenkin olla lannistumatta taakkani alla ja avata viime viikkoni kenties olennaisimmalla, jostain syystä tässä mainitsematta jättämälläni tehtävällä:

Valokuvalla itsestäni uudessa hupparissani.

Aikani kiukkuisena turhaan Wienistä saamaani siniristilippua etsittyäni päätin vain tulostaa uuden. Olin nimittäin jo päättänyt, että kyllä kuvassa pitäisi naamani ja kuvauspaikaksi valikoituneen kotini lisäksi jotain suomalaistakin olla. Puin hupparin päälleni ja siirryin parvekkeelle, jossa aikani yksin järkevää selfietä yritettyäni huusin avomieheni apuun.

"Puhutaan jotain, niin kuvasta tulee edes vähän luontevampi. Inhoan tällaista poseerausta", totesin hänelle. Tuloksena puolissa kuvista olin kieltämättä totutusti suu auki ja silmät kiinni, mutta löysin sentään yhden, jonka saatoin ajatella lähettäväni yliopistolle. Siirryin tietokoneelleni kirjoittamaan viestiä.


"Hyvä Herra Professori, Rouva Sihteeri, S ja M,

kirjoitan teille kertoakseni, että minulla oli mukavaa Frankfurtissa ja olen nyt palannut turvallisesti kotiin.

En muista, koska viimeksi olisin surrut jotakin yhtä paljon kuin Bayreuthista lähtöä, ja niinpä perheeni on jo kertonut minulle, että taidan sittenkin kuulua Saksaan. Ehkä ei kuitenkaan ole huono idea olla toistaiseksi kotonakin - olen muistavinani jotakin opinnoista, joita minun tulisi tehdä.

Kiitos jälleen kerran mahtavasta lahjasta, jonka niin ystävällisesti minulle annoitte. Rouva Sihteeri, voitte nyt lakata huolehtimasta siitä, että minun tulee kylmä - tämä paita, ja erityisesti tunne sen taustalla, pitää minut varmasti lämpimänä jopa Suomen talvina.

Liitän mukaan pyytämänne kuvan. Uskon sen olevan jokseenkin ainutlaatuinen.

Rakkain terveisin, Elle"


Hetken miettimisen jälkeen lisäsin otsikoksi hashtagin, jota professori aina käytti tiimistään puhuessaan, ja lähetin hyvillä mielin viestin. En tiennyt, saisinko vastauksia, mutta se ei niin haitannut - olin mielissäni siitä, että olin tehnyt mukavasti.

Noin tuntia myöhemmin sähköpostini kilahti, ja kaikeksi yllätyksekseni S oli vastannut. Hän oli aina tähän asti hoitanut kommunikoinnin minimivaivalla.


"Hei,

mukava kuulla, että pääsit turvallisesti kotiin. Paita näyttää istuvan täydellisesti.

Sinun pitäisi jonain päivänä palata Saksaan pidemmäksi aikaa.

Pysy yhteyksissä, ja kaikkea hyvää,

S"


Hymyilin liikuttuneena. Tämä oli epäilemättä pisin viesti, jonka S oli koskaan minulle lähettänyt.

Noin tuntia myöhemmin kuulin jälleen sähköpostini äänen, ja virnistin riemuissani nähdessäni professorin vastanneen. Vielä enemmän riemastuin viestin luettuani.


"Hyvä Elle,

tuo sopii sinulle niiiiin hyvin!

Kiitos kauniista sanoistasi. Olen palannut Bayreuthiin, puheeni meni hyvin, mutta täällä on hieman tyhjää...

Pidä hauskaa kotona ja nähdään!

Professori"


Häneen saattoi aina luottaa.

Hymyilin tajutessani viestin menneen kaikille vastaanottajille, enkä odottanut enempää vastauksia. Mitäpä kukaan olisi enää lisännyt.

Tärkein tehtäväni oli täten hoidettu.

Sitten vain loppulistaa karsimaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti